Tuhansien järvien loiskeet ja ankkalammikon lirinä

Nyt on esitetty puolet FST:n kymmenosaista sarjaa "Tuhat järveä ja yksi ankkalammikko". Lienee paikallaan tehdä pieni katsaus kuhunkin jaksoon. Se, mikä yleisesti särähti silmään, oli se, että 'finlandssvensk' oli käännetty 'ruotsinkieliseksi' useassa jaksossa. Ruotsinkielinen on ruotsiksi 'svenskspråkig -t -a'. On se perkele kun ei ruotsia osata.

1. Wallu Valpio ja Susanne Ehrnroot. Edellinen edusti kalsarikännisuomalaista ja jälkimmäinen sivistysruotsalaista. Jakso herätti kuulemma paljon kohua, koska se kuulemma lisäsi stereotypioita. Ehrnrootin kommentti siitä, että kaksikielisyyden vastustaminen on junttiutta jäi mieleen.

2.Heikki Tala ja Ida Asplund. Nyt päästiin asiaan. Tala kuvasi Ruotsin roolia Suomen kielipolitiikassa. Asplund ruikutti, että suomenruotsalaiset ovat toisen luokan kansalaisia. Huvittavaa oli Asplundin kommentti siitä, että enää ei puhuta kansallisvaltioista vaan alueista ja että opiskelemme toistemme kieltä. No, Asplund ei opiskele eikä osaa meidän kieltämme, koska ei koe tarpeelliseksi osata sitä. Niistä "isien synneistä" ei vaan valitettavasti hirveästi puhuttu. Juontaja meni Asplundin puolelle ja oli sitä mieltä, että suomenruotsalaiset ovat suomalaisia. Tuli vaan mieleen, että jos suomenruotsalaiset ovat suomalaisia, miksi he antavat Ruotsin puuttua Suomen kielipolitiikkaan?

3. Matti Klinge ja Leif Höckerstedt. Nyt asetelma olikin toisinpäin kuin edellisessä jaksossa. Klinge oli sitä mieltä, että olemme kaikki suomalaisia, ruotsinkielisyys on tilastollinen ilmiö ja että suomenruotsalaisuus on ideologinen konstruktio. Höckerstedt taas haluaa säilyttää ruotsalaisen kulttuurinsa, kuuntelisi radiosta mieluummin Tukholman kuin Mikkelin sään ja sanoo, että pitää lopettaa kääntämästä selkää Ruotsille. Suomenruotsalaisuus ei välttämättä eroa ruotsalaisuudesta (ei niin, suomenruotsalaisuushan on ruotsalaisuutta Suomessa). Nytpä ei juontaja opponoinutkaan etnomaanikko Höckerstedtiä kuten edellisessä jaksossa Talaa. Höckerstedt otti esille Höblän artikkelin, jossa suomalaista kulttuuria luonnehdittiin ilmaisulla "verta, hikeä, kyyneleitä ja spermaa". Näin siis Hbl ajattelee meidän kulttuuristamme.

4. Richard Järnefelt ja Dennis Rundt. Jälkimmäisen mielestä vähemmistölle pitää avata ovia, koska suomenruotsalaisia on niin vähän. Samaa vanhaa virttä oikeudesta omaan kieleen. Suomen- ja englanninkielinen kaapelikyltti rajoittaa ilmaisua, kun siinä ei lue ruotsiksi "kabel". Kun Järnefelt otti puheeksi Helsingin oikeustieteelliseen pyrkineen tytön purkauksen ruotsalaiskiintiöistä, sanoi juontaja, että tämä tyttö olisi voinut mennä ruotsinkielisessä kiintiössä opiskelemaan, kun kerran oli ruotsia opiskellut. Missäs nyt oli oikeus omaan kieleen? Kyllähän suomenruotsalaisetkin voivat opiskella suomeksi. Poistetaan siis ruotsinkielinen korkeakoulutus.

5. Yrjö Hakanen ja Rabbe Sandelin. Nä. Pappa betalar inte. Finnar betalar svensk ekonomiutbildning för det finlandssvenska kapitalet. Suomikommunisti puhui köyhyyden lisääntymisestä. Rkp-läinen Sandelin ei tunne köyhiä, ei suomalaisia muttei suomenruotsalaisiakaan. Sen sijaan näytti ilmeestä päätellen tuntevan vastenmielisyyttä. Tuskin kuitenkaan juontajaa kohtaan, koska juontajalla oli ainakin minun mielestä kiva paita.